Talk the talk, walk the walk

Valmistauduin todella hyvin haastattelemaan noin 12–15-vuotiaita viittomakielisiä oppilaita. Perehdyin varhaisteinejä kiinnostaviin aihepiireihin, joista aioin kysyä. Utelin kavereiltani suosituimmat pelit ja pyörin somessa (eli siihen aikaan IRC-galleriassa). Koska olen itse taustaltani viittomakielen tulkki, halusin tehdä oppilaiden haastattelut ilman tulkkia, itse viittoen. Tallensin haastattelut videolle, jotta pystyin myöhemmin varmistamaan ymmärtämisen tallenteelta.

Muistan yhden haastattelutilanteen erityisen hyvin. Pete ei saapunut paikalle turhia lörpöttelemään, vaan vastaili lyhyesti kysymyksiini. Meillä oli kuitenkin hyvä keskustelu, ja tutkimuksessani keskityinkin erityisesti Peten haastattelun antiin. Osoitin päättäväisesti kiinnostusta ja arvostusta Peten mielenkiinnon kohteisiin. Tiesin hänen mainitsemansa tietokonepelit, joten esittämäni lisäkysymykset saivat Peten mukaan jutteluun. Olin tyytyväinen itseeni.

Kun katsoin jälkeenpäin haastattelua videolta, löysin itseni tekemästä todella hölmöjä juttuja. Nauhalta löytyi esimerkiksi tilanne, jossa olin juuri esittänyt kysymyksen ja Pete oli vastannut siihen parilla sanalla. Mutta juuri kun hän oli nostamassa kädet ja jatkamassa viittoen samasta aiheesta, minä käänsin katseeni muistiinpanoihin. Käänsin katseeni pois Petestä. Videolta näin, kuinka Pete laski kädet takaisin syliinsä. Hänellä olisi vielä ollut asiaa, mutta minä siirryin haastattelun seuraavaan aiheeseen.

Käsitykset ja arjen toiminta ovat usein ristiriidassa

DEI, yhdenvertaisuus, saavutettavuus, monimuotoisuuden tukeminen, mahdollistaminen… Nämä ovat sinulle tuttuja sanoja, joiden merkityksiä olet pohtinut.

Olet myös

• tiedostanut etuoikeutesi
• paljastanut ennakkoluulojasi
• sitoutunut muutokseen
• oppinut uutta ja korjannut käsityksiäsi
• tiedostanut ja puuttunut syrjiviin rakenteisiin
• korjannut toimintaasi myös käytännössä, esimerkiksi muuttamalla sanavalintojasi.

You talk the talk, but can you walk the walk eli toimitko kuten saarnaat? Korjaako syvällinen ymmärtäminen ja tiedostaminen automaattisesti syrjiviä toimintatapoja?

Minä huomaan usein toimivani vastoin periaatteitani. Blogin alussa kerroinkin tilanteesta, jossa jäin komeasti rysän päältä kiinni. Toinen mieleeni painunut tapaus on parin vuoden takaa. Lopettelin etäpalaveria työpaikkani kokoushuoneessa, kun ryhmä opiskelijoita tuli paikalle. Hätäännyin, ihmettelin kellonaikaa ja kysyin: ”Sorry, have you booked this room for 2 pm?”

Miksi ihmeessä puhuin heille englantia? Palaveri oli ollut suomeksi, ja aiemmin olin jutellut näiden opiskelijoiden kanssa suomeksi. Ehkä jo arvaatkin: yhden opiskelijan ulkonäkö herätti minussa englanninkieliset asetukset. Opiskelijoiden ilmeet olivat hämmästyneet. Toivoin, että he luulisivat, että olin palaverissa jutellut englanniksi ja kieli oli vain jäänyt päälle.

Tiedän, miten tulisi toimia. Tiedän, että katseyhteyden katkaisu kuuron viittomakielisen kanssa ”sulkee korvat” seuraavalta puheenvuorolta. Tiedän, että monet suomalaiset tulevat kohdelluiksi ”muina”, ulkopuolisina, kun teemme ulkonäköön perustuvan oletuksen heidän kielitaidostaan. Olin kuitenkin juuri se henkilö, joka esti kertomasta ja toiseutti lähimmäisen.

Sinullekin on varmaan käynyt näin? Sinä ja minä emme ole ainoita, sillä tämä ilmiö tulee ilmi tutkimuksissa, joissa yhdistetään erilaisia aineistoja. Henkilö voi esimerkiksi haastattelussa kertoa toimivansa vuorovaikutustilanteissa aina tietyllä tavalla. Kun tilanteita havainnoi ulkopuolinen ihminen, käy ilmi, että henkilö toimiikin aivan toisin.

Ei, kyse ei ole valehtelusta, vaan esimerkiksi siitä, että jotkut toimintamallit ja rutiinit ovat niin automatisoituneita, että emme yksinkertaisesti huomaa omien ajatusten ja toimintamme välistä ristiriitaa.

Yhdenvertaisuuden edistäminen arjen toimintaa muuttamalla

On tärkeää ymmärtää, kuinka vakiintuneet käsitykset ja asenteet linkittyvät konkreettiseen arjen toimintaan. Kuten esimerkeissäni toin esille, yhdenvertaisuuden edistäminen voi konkretisoitua katsekontaktiin tai kielivalintaan. (Katseen erityisestä tehtävästä kirjoitinkin aiemmin.)

Kukaan ei lue ajatuksiani, vaan ihmiset lukevat kehollista toimintaa, jonka voi havainnoida. Viivyttelen bussissa askeleitani, jotta joku toinen ehtii vapaana olevaan penkkiin ennen minua. Orientoidun kohtaamaan lapsen tai istuvan ihmisen kyykistymällä alas, kun keskustelen hänen kanssaan.

Toisinaan hoksaamme toimia automaattisesti yhdenvertaisuutta edistäen, mutta hyvin usein tarvitsemme hoksautuksen tai jopa yksityiskohtaisen tilanteiden havainnoinnin ja läpikäynnin. Välineitä tähän tarjoaa kielen ja vuorovaikutuksen uusin tutkimus ja sen menetelmät.

Haluatko pohtia yhdenvertaisuutta ja arjen vuorovaikutustaitoja yhdessä? Työkaluksi olen laatinut lyhyen kyselyn arjen vuorovaikutustaidoista, jonka kysymykset ohjaavat sinua tarkastelemaan arkisia kielen ja vuorovaikutuksen käytänteitä.

Vuorovaikutus- ja yhdenvertaisuustaitoja henkilökohtaisessa ohjauksessa

Sinulla on myös mahdollisuus jatkaa toimintasi tarkastelua henkilökohtaisessa ohjauksessa. Etsin yhtä henkilöä, joka haluaa kehittää tavoitteellisesti omia vuorovaikutus- ja yhdenvertaisuustaitojaan aivan uudesta näkökulmasta. Ohjaussessiot ovat osallistujalle maksuttomat. Tavoitteeni on löytää erityisesti monimuotoisuuden tukemiseen ja kielelliseen saavutettavuuteen sitoutunut henkilö, jonka kanssa voin pilotoida kielen ja vuorovaikutuksen tutkimukseen perustuvan ohjausmenetelmäni. Voit hakea ohjaukseen kyselyn lopussa tai olemalla yhteydessä minuun. Toimithan nopeasti, sillä valitsen henkilön 5. toukokuuta, 2022!

Lisää aiheesta:

Peten haastattelusta voit lukea lisää väitöskirjastani A nexus analysis of English in the everyday life of FinSL signers – a multimodal view on interaction (luku 7.6, ss. 112–115).

Arjen vuorovaikutustaidot ja yhdenvertaisuuden edistäminen -kysely.