“Kukaan ei ole kieletön” -hanke asettaa kommunikoinnin keinot uuteen järjestykseen
Hanke lyhyesti
Tavoite: Opiskelijoiden kommunikoinnin keinojen huomioiminen, tukeminen ja syventäminen. Jaetaan ja kehitetään opettajien osaamista.
Toteuttajat: Raami kehittämispalvelut, OAJ:n Spesian paikallisyhdistys ja Ammattiopisto Spesia
Osallistujat: Ammattiopisto Spesian opettajat
Rahoittaja: OAJ:n työhyvinvointirahasto
Hankkeen tavoitteena moninaisten kommunikoinnin keinojen tunnistaminen ja tukeminen
Spesiassa helmikuussa 2024 aloitettu koulutus- ja kehittämishanke on konkreettinen esimerkki siitä, kuinka uusinta kielen ja vuorovaikutuksen tutkimusta jalkautetaan arkiseen työhön. Hankkeen suunnittelussa oli mukana Spesian puolelta TELMA-kouluttaja Suvi Kärki.
Tutkimustiedon jalkauttaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että uutta tietoa viedään ”ylhäältä alas”, asiantuntijalta oppijoille. Ei suinkaan. Hanke onnistuu parhaiten, kun olen liikkeellä nöyrin mielin ja luennoin mahdollisimman vähän.
Kukaan ei ole kieletön -hanke onnistuu parhaiten, kun koulutan mahdollisimman vähän. Tavoitteena on jakaa ja nostaa näkyväksi opettajien erityistä osaamista kommunikoinnin moninaisista keinoista
Tavoitteena on jakaa ja tehdä näkyväksi opettajien erityistä osaamista ja ymmärrystä kommunikoinnista. Tällaista osaamista syntyy tilanteissa, joissa kieli puhutussa, kirjoitetussa tai viitotussa muodossa ei ole keskeisin resurssi, jonka varassa toimintaan osallistujat ymmärtävät toisiaan.
Hankkeen huomio on opiskelijoissa, jotka käyttävät itsensä ilmaisemiseen kielellisiä keinoja varsin rajatusti. Taustalla voi olla monenlaisia syitä. Nuori voi esimerkiksi syystä tai toisesta rajoittaa itse kielellistä ilmaisuaan tai taustalla voi olla väliaikainen tai pysyvä vamma.
Kommunikoinnin keinojen havaitseminen ja tunnistaminen voi olla haastavaa, sillä opiskelija voi käyttää itsensä ilmaisuun esimerkiksi eleitä, katsetta tai kehon asentoja niukasti ja hyvin yksilöllisellä tavalla.
Hankkeen otsikko väittää, että kukaan ei ole kieletön. Väite ravistelee ja kyseenalaistaa erityisesti puhutulle ja kirjoitetulle kielelle annettua huomiota ja valta-asemaa. Yksilö voi ilmaista ajatuksiaan ja tunteitaan hienovaraisesti – tarjota muiden havaittavaksi kommunikointia vähän, mutta sisällöllisesti paljon. Luokkaan jääminen oppitunnin jälkeen eli nuoren ”haahuilu” voi olla vahva viesti aikuiselle: ”Minulla on tärkeää asiaa.”
”Kukaan ei ole kieletön” on yhteisen hankkeemme tapa kertoa, että meillä jokaisella on toive tulla ymmärretyksi ja ymmärtää muita. Jos keinoja tähän on vähän, kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen ammattilaiset muokkaavat toimintaympäristöä ja antavat tukea kommunikointiin. On tärkeää, että idullaan olevat ilmaisukeinot havaitaan ja niiden käyttöä tuetaan. Silloin keinot ilmaista itseä voivat syventyä ja laajentua.
Työpajoissa tehdään osaamista näkyväksi
Hanke käynnistyi webinaarilla, josta tehty tallenne jää Spesian henkilöstön käyttöön. Webinaarin tavoitteena oli tuoda yhteiseen käyttöön yhteistä sanastoa, jotta voisimme myöhemmin keskustella kommunikoinnista ja vuorovaikutuksesta yksityiskohtaisesti. Esimerkiksi yleisesti käytetty käsite kehonkieli, ei riitä kuvaamaan ja keskittämään huomiota riittävän tarkkaan siihen, onko tilanteessa käytössä pään liike, kehon asento vai eleet. Myös eleet käsitteenä tarvitsevat tarkennusta: onko kyseessä osoittava ele vai puhetta rytmittävä syke-ele, jossa käsien rytminen liike korostaa puhutun asian tärkeyttä?
Webinaarin jälkeen lähtivät pyörimään paikkakuntakohtaiset työpajat, joita hankkeessa järjestetään kahdeksan kappaletta neljällä paikkakunnalla. Työpajoilla on kaksi päätavoitetta: jakaa keskustellen opettajien kokemuksia ja ymmärrystä kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen keinoista, sekä tehdä näkyväksi ja koota yhteen eri paikkakuntien opettajien havaintoja ja hyväksi osoittautuneita toimintatapoja. Käytännössä jälkimmäinen tarkoittaa aineiston keruuta, sillä työpajojen jälkeen kerätyn aineiston ja paja pajalta muodostuneen näkemyksen pohjalta rakennamme työkalun, jota Spesian opettajat voivat myöhemmin käyttää opiskelijoidensa kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen kuvaamiseen sekä tavoitteiden asettamiseen.
Tähän saakka koettua
Näen Raamin ja oman roolini tässä hankkeessa hyvin erilaisena verrattuna perinteisempiin koulutustehtäviin. Tavoitteeseen nähden osallistujilla on kaikki oleellinen tieto ja taito jo olemassa. Kun tavoitteena on kielellisesti haavoittuvassa asemassa olevien opiskelijoiden kommunikoinnin tukeminen ja laajentaminen, hankkeeseen osallistuvat opettajat ovat huippuosaajia.
Heidän osaamista ei vielä kuitenkaan ole tässä määrin tuotu yhteen. Osaamisen ja aiheeseen liittyvien ilmiöiden kuvaamiseen ei ole ollut yhdessä jaettua terminologiaa eikä yhteistä, konkreettista aikaa ja paikkaa. Tehtäväni on siis ollut luoda raamit, joiden sisällä tietoa, kokemuksia ja kysymyksiä tuodaan yhteen hyvin erityisellä tavalla. Näissä tilanteissa syntyy syvällistä ja konkreettista ymmärrystä sekä oivalluksia, jotka arjen vilskeessä jäävät usein tulematta.
Näen itseni myös sopivasti ulkopuolisena henkilönä, jonka tehtävänä on kysyä tarkentavia kysymyksiä ja muotoilla opettajien arjen havaintoja toisin sanoin.
Kerätyn palautteen perusteella osallistujat ovat kokeneet erityisen antoisana, että huomio on ollut niissä kommunikoinnin keinoissa, jotka liian usein jäävät puhutun kielen varjoon. Esille on noussut erityisesti seuraavia vuorovaikutuksen resursseja, joiden huomioiminen on ensiarvoisen tärkeää, kun tavoitteena on tukea nuorten omaehtoista osallistumista ja ilmaisua. Alla vuorovaikutuksen resurssin jälkeen on kaksi esimerkkiä toiminnasta, jossa kyseisellä keinolla kommunikoidaan.
- esineen käsittely: repun ottaminen esille, hupun vetäminen tiukemmin päähän
- kehon asento: selän suoristaminen, käpertyminen pienemmäksi
- pään liike: nyökkääminen, leuan vetäminen rintaan
- ele: peukku, silmien peittäminen
- proksemiikka eli sijoittuminen tilaan: haahuilu luokan oven lähettyvillä, vetäytyminen erilleen muista.
”Pysähdyttiin tärkeän äärelle”
Tätä kirjoittaessa kahdeksasta työpajasta on pidetty puolet. Kokoan tähän loppuun otteita osallistujien palautteista. Mukana myös huomioita, jotka ovat auttaneet muokkaamaan työpajojen toteutustapaa paja pajalta.
On arvokas mahdollisuus työskennellä opettajien kanssa, sillä asiasisällön lisäksi he antavat palautetta myös työskentelyn tavoista. Tämä auttaa viemään hanketta kohti yhteistä tavoitetta. Ensimmäinen on esimerkki palautteesta, jonka huomiot rohkaisivat minua hiomaan työskentelytapoja osallistujille entistäkin soveltuvammaksi.
”Alussa kerrattiin (webinaaria). Se oli hyvä, mutta ehkä sen tiiviimpi toteutus olisi hyvä. Välitehtävä oli hyvä ja sen purku pareittain toimi hyvin. Jatkossa caset ja niiden pohtiminen pienryhmissä olisi hyvä työtapa.”
”Tämä webinaari oli hyvä muistutus itselle, miten tärkeää on miettiä omia eri tilanteisiin sopivia vuorovaikutuksen / kommunikoinnin keinoja ja tapoja ja olenko ” juuttunut” aina samoihin ja toistuviin tapoihin? Lisäksi tämä oli hyvä muistutus siitä, kuinka tärkeää on miettiä paitsi omia, myös opiskelijoiden henkilökohtaisia semioottisia repertuaareja.”
”Aiheesta avautui monta uutta näkökulmaa. Oli myös mahdollisuus keskustella ja jakaa omia kokemuksia, mutta hienoa, että ei ollut pelkkää keskustelua ja ryhmätyötä, niin kuin koulutukset pruukaavat nykyään monesti olemaan. On hienoa kuunnella, kun asiantuntija antaa uutta tietoa. Lämmin kiitos!”
”Paljon hyödyllistä pohdintaa porukalla ja uutta näkökulmaa konkareilta. Oli tilaa keskustella mikä on myös hyvinvointia parantavaa. Kunpa työkalu tulee toimivaan käyttöön!”