Selkokieltä ja käännöksiä – mitä tarkoittaa kielellinen saavutettavuus? 

Kielellinen saavutettavuus on suhteellisen uusi käsite. Tutkijana ja kouluttajana otin käsitteen vastaan ilolla, sillä se tuntui tiivistävän työni tavoitteen aivan työurani ensimmäisestä ammatista lähtien. Viittomakielen tulkkina mahdollistin ihmisten kommunikointia kielirajojen yli; tutkijana tehtäväni oli tuoda esille, millaiset kieleen ja vuorovaikutukseen liittyvät toimintatavat estävät tai mahdollistavat yhdenvertaista osallistumista. 

Yrittäjänä olen kuitenkin joutunut suhtautumaan käsitteeseen varovaisesti, sillä käsite voidaan ymmärtää monin eri tavoin. Esimerkiksi kun itse olen osallistunut kielellistä saavutettavuutta käsitteleviin tapahtumiin, tapahtuman sisältö on yllättänyt. Joskus kielellistä saavutettavuutta käsittelevä luento keskittyy WCAG-ohjeisiin eli saavutettavuusdirektiivin vaatimuksien läpikäymiseen. Toisinaan tilaisuus keskittyy täysin selkokieleen. 

Näiden yksittäisten kokemusten jälkeen, halusin saada kattavamman käsityksen siitä, miten käsite ymmärretään ja mitä käsite pitää sisällään. Tein aiheesta kartoitustutkimuksen vuonna 2021 keräämällä aineistoksi verkosta löytyviä tekstejä. Google-haun kautta löytyi 188 verkkotekstiä, joista analysoin 120 tekstiä. 

Tekemäni tutkimus vaikutti siihen, miten itse käytän käsitettä kielellinen saavutettavuus. Kolmen blogin sarjassa kerron tämän kartoitustutkimuksen tuloksia ja johtopäätöksiä, joita olen tehnyt tulosten perusteella.

Yksi puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä

Kartoituksen tulos vahvisti yksittäiset havaintoni paikkaansa pitäviksi. Kartoituksen tulokset voi nimittäin tiivistää vanhalla sanonnalla: yksi puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä. 

Selkeitä kielellisen saavutettavuuden määritelmiä löytyi aineistosta yhteensä vain 17. Moni niistä oli peräisin Oikeusministeriön julkaisusta: 

(kielellinen saavutettavuus) tarkoittaa sitä, että asiakas tai potilas on tietoinen palveluista, saa palvelua, tulee ymmärretyksi, ymmärtää myös hoitoa koskevat ohjeet ja kykenee siten ottamaan itse vastuuta hoidostaan. Tämä edellyttää mm. tiedotuksen, ohjauksen ja neuvonnan monikanavaisuutta, tulkkipalveluiden saatavuutta ja sähköisten palveluiden saavutettavuutta.

Selkeät ja myös epäselvemmät määritelmät jakautuivat pääasiassa kahteen ryhmään. Niiden mukaan:

1. Kielellinen saavutettavuus on sitä, että palvelu tai tieto on saatavilla jonkun kohderyhmän kielellä, esimerkiksi ruotsiksi.
2. Kielellinen saavutettavuus on sitä, että käytetään selkeää ja ymmärrettävää kieltä. 
   

Sen lisäksi, että määritelmät ovat varsin erilaisia, kielellinen saavutettavuus ymmärretään niissä molemmissa varsin kapeasti. Kielellisesti saavutettava palvelu, koulutus tai ympäristö on toivottavasti muutakin kuin käännöksiä tai selkeää ja ymmärrettävää kieltä. 

Kielelliseen saavutettavuuteen pyritään erilaisten keinojen kautta

Kielellinen saavutettavuus määritellään usein keinon kautta. Esimerkiksi sen sijaan, että yritys määrittelisi asiakkaalleen, mitä he termillä tarkoittavat, merkitys tulee ilmi esimerkiksi tällaisesta lauseesta: ”Kun haluat verkkosivuistasi kielellisesti saavutettavat, tilaa meiltä käännös.” Kielelliseen saavutettavuuteen pyritään siis kääntämisen eli jonkin keinon avulla. 

Eri kieliversioiden tarjoaminen nimetään usein ratkaisevana – tai ainoana – keinona, jolla pyritään kielelliseen saavutettavuuteen. Kääntäminen ei kuitenkaan ollut ainoa keino, joka keräämässäni aineistossa mainittiin. Mainintoja sai jopa 21 erilaista keinoa. Eniten mainintoja kääntämisen ja tulkkauksen lisäksi saivat selkokieli, kielen selkeys, kuvitus, multimodaalisuus ja viittomakielinen sisältö. 

Keinojen suuri määrä ja suuri vaihtelevuus toi konkreettisesti esille, kuinka eri tavoin ihmiset ymmärtävät kielellisen saavutettavuuden. 

Onko selkokieli kielellisen saavutettavuuden synonyymi?

Selkokielen vahva kytkös kielelliseen saavutettavuuteen tuli selvästi esille keräämästäni aineistosta. Sain aineistosta vaikutelman, että selkokieli ymmärretään usein jopa kielellisen saavutettavuuden synonyymina.

Uusi termi vaatii kriittistä tarkastelua ja pohdintaa

Pari vuotta sitten tekemäni kartoitus toi esille, että kielellinen saavutettavuus ymmärretään hyvin monella tavalla. Yksi henkilö voi tarkoittaa sillä englanninkielisiä käännöksiä ja toisella on mielessä kasvokkainen kohtaaminen, jossa muokataan ilmaisukeinoja tilanteen ja osallistujien mukaan.

Välitön reaktioni tutkimukseni tulokseen oli vähentää termin käyttöä. Puhun kielellisestä saavutettavuudesta vain tilanteissa, joissa olen varma, että ihmiset ymmärtävät kielellisen saavutettavuuden jo lähtökohtaisesti laajasti eivätkä pelkästään esimerkiksi selkokielen tai tulkkauksen kautta saavutettavana asiana. Jos käytän käsitettä, pyrin havainnollistamaan termin merkitystä lyhyesti esimerkin kautta. Kerron, että esimerkiksi koulutustilaisuus on kielellisesti saavutettava, kun erilaisia kieliä ja kommunikoinnin keinoja käyttävät henkilöt voivat osallistua koulutukseen yhdenvertaisesti.

Haluan kuitenkin kurottaa kielellistä saavutettavuutta määriteltäessä vielä pidemmälle ja ottaa huomioon myös tulevaisuuden tuomat mahdollisuudet. Tukea ja inspiraatiota haen kielentutkimuksen uusimmista tuulista. 

Mihin itse kurkotan kielellistä saavutettavuutta määriteltäessä ja siihen pyrkiessä?

Haluan tuoda kielen ja vuorovaikutuksen tutkimuksessa tapahtuneet käänteet – multimodaalisen käänteen ja monikielisen käänteen – mukaan keskusteluun. 

Kielen ja vuorovaikutuksen tutkimuksen viime aikainen multimodaalinen käänne kiinnittää huomiota kommunikaatiokeinojen monipuolisuuteen. Uusimpien näkemysten mukaan kieli itsessään nähdään useita vuorovaikutuksen resursseja (esim. puhe, eleet, pään asennot) sisältävänä toimintana. 

Tekstin ja kuvan tai  puheen ja kehollisen ilmaisun rajat ovat osoittautuneet hyvin häilyviksi, sillä ihmiset hyödyntävät näitä kaikkia resursseja ymmärtääkseen toisiaan ja tullakseen ymmärretyiksi. Näiden eri resurssien erottelu ja arvottaminen nähdään keinotekoisena. 

Myös monikielisyyden ja kielen oppimisen tutkimuksessa on pyritty pois näkemyksistä, joiden mukaan kielet ovat autonomisia, toisistaan erillisiä ja irrallisia kokonaisuuksia. Ihmiset käyttävät arjessaan kieliä joustavasti ja erottelematta, mistä yksi kieli alkaa ja mihin toinen päättyy. Tutkijat ovatkin ymmärtäneet, että käsitykset kielestä tulee muuttua, jotta se vastaisi todellisuutta ja ihmisten kokemuksia.

Olennainen kysymys kuuluu: kun asetat tavoitteeksi kielellisesti saavutettavuuden, avaatko ihmisten mahdollisuuksia vuorovaikutuksen moninaisten keinojen luovaan käyttöön? Vai käykö kenties niin, että rajaat käytössä olevat vuorovaikutuksen resurssit yhteen kieleen tai yhteen kommunikoinnin muotoon, esimerkiksi tekstiin?

Kielellinen saavutettavuus on aktiivista toimintaa ympäristössä

Hahmotan kielellisen saavutettavuuden toiminnan ja toimintaympäristön näkökulmasta. Silloin kielellinen saavutettavuus on kaikkien osallistujien aktiivista toimintaa ympäristössä.

Sen sijaan, että kielelliseen saavutettavuuteen pyritään tuottamalla saavutettavia tekstejä, verkkosivuja tai tapahtumia jollekin kohderyhmälle, kielelliseen saavutettavuuteen pyritään kehittämällä toimintaympäristöjä ja toimintatapoja. Kohderyhmä ei tästä näkökulmasta katsottuna muodostu passiivista vastaanottajista, vaan osallistujista, jotka vaikuttavat toistensa toimintaan ja ympäristöön.

Tärkeintä on pohtia, tarjoaako toimintaympäristö mahdollisuuksia sille, että toimijat voivat ottaa käyttöönsä erilaisia ilmaisun keinoja ja muokata omaa toimintaansa tilanteeseen ja toimijoille sopivaksi. 

Käytännössä on tärkeää kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, onko osallistujilla mahdollista havainnoida eli nähdä ja kuulla muita osallistujia ja sillä tavalla saada reaaliaikaista palautetta omasta toiminnastaan. Ihmisten mahdollisuuksia osallistua vuorovaikutukseen voi rajoittaa myös esimerkiksi kielivalintoihin liittyvät asenteet ja kirjoittamattomat säännöt.

Kun lähtökohdaksi ottaa toiminnan, joutuu päästämään irti kielestä. Kielellisesti saavutettava toiminta ikään kuin hylkää traditionaaliset näkemykset kielestä staattisena, muusta ilmaisusta erillisenä ”koodina”, jonka lähettäjä lähettää ja vastaanottaja tulkitsee oikein, jos koodia on käytetty sääntöjen mukaan.

Tämän tekstin lopuksi haluan hahmotella kuvausta kielellisesti saavutettavasta toimintaympäristöstä. Kielellisesti saavutettava toimintaympäristö:

• olettaa osallistujilta moninaisia vuorovaikutuksen resurssien työkalupakkeja eli ei kategorisoi osallistujaa yhden kielen, kommunikaatiokanavan tai aistikanavan käyttäjäksi,
• antaa vaihtoehtoja merkitysten välittymiseen eri kommunikaatiokanavia pitkin (esim. esitetty asia välittyy sekä tekstinä että puheena),
• tarjoaa osallistujille mahdollisuuksia havaita ja ottaa käyttöön erilaisia vuorovaikutuksen resursseja,
• ohjaa osallistujia laajentamaan eri vuorovaikutuksen resurssien käyttöä sen sijaan että ohjaa osallistujia kaventamaan repertuaarejaan, 
• ympäristö ja sen toimijat ovat vuorovaikutuksessa eli vaikuttavat toisiinsa. Ympäristö muokkautuu toiminnan edetessä niin, että osallistumisen mahdolliset esteet ja karikot saadaan raivattua tieltä yhdessä. 
  

Lopuksi luku- ja kuuntelusuositus: suosittelen tutustumaan sosiaali- ja terveysalalle suunnatun Ydinasia-hankkeen materiaaleihin.