Miksi monikielisyydestä tulee hyvä olo?

Parkkeeraan polkupyöräni ja huikkaan työpaikan ulko-ovella työkaverille: “Buenos díaz!” Valmistaudun vastaukseen ja kysymykseen, johon vastaan: “Muy bien, y tu?” Vaihdamme mielipiteet säästä suomeksi, koska kollegani tietää, että huikeista tervehtimistaidoistani huolimatta en kykene käymään keskustelua säästä espanjaksi.

Samalla kun käynnistän tietokoneeni, vaihdan aamukuulumiset suomalaisella viittomakielellä viittomakielisen työkaverini kanssa. Aloitan työpäivän kirjoittamalla pitkiä englanninkielisiä sähköposteja EU-projektin kumppaneille. Englanti on työssäni tekstien kieli.

Vastaan opiskelijoilta tulleisiin viesteihin ennen lounasta. Opiskelijoiden kanssa käyn keskustelut pääosin suomeksi tai viittoen. Viime aikoina englanti on tullut osaksi myös opetustilanteita kahden vaihto-opiskelijan myötä.

Työpaikan kahvihuoneessa pääsen herättelemään uinuvia kieliresurssejani, kun käytössä sattuu olemaan ruotsi. Mielessä muotoillut monimutkaiset lauseet ovat suusta ulos tullessaan kokeneet alennustilan. Jossain vaiheessa päädyn heittämään nolon 90-luvun koulukirjoista napatun “jag har ont i halsen”, vaikka kurkussani ei ole mitään vikaa. Onneksi samaa ikäpolvea edustavat kollegani tietävät, mistä sukupolvikokemuksesta letkaukseni ovat peräisin.

Onko sinua koskaan pyydetty kuvaamaan unelmiesi työpäivä? Itse olen joutunut tehtävän eteen useamman kerran, mutta en ole koskaan huomioinut kuvauksissa työpaikassa käytettyjä kieliä. En nimittäin osannut yhdistää aiempien työpaikkojen monikielisyyttä työstä saatuun iloon ennen kuin päädyin työskentelemään työyhteisössä, joka oli vahvasti yksikielinen. Kokemuksen myötä päättelin, että useiden kielten päivittäinen käyttö lisää hyvinvointiani.

Onko tämän johtopäätöksen takana tarkastelun kestävä, looginen päättelyketju? Miksi juuri kielillä jonglööraaminen, kaikenlaisten kielenpätkien napsiminen ja heittely olisi niin merkittävä asia, että se voisi ohjata minua jopa työpaikan valinnassa? Lähden liikkeelle monikielisen vuorovaikutuksen tarkastelusta.

Oman osaamisen äärirajoilla, riskikerroin korkealla

Nopeatahtisissa monikielisen yhteisön keskusteluissa ollaan osaamisen äärirajoilla. Toimiminen useilla kielillä muistuttaa vuorikiipeilyä tai jazz-improvisaatiota. Otan käyttöön kaikki mahdolliset mieleen pulpahtavat sanat ja toivon, että sana muistutti edes läheisesti sanaa, jota tavoittelen.

Joskus työkaverini lauseesta vain puolet ovat ilmauksia, jotka tunnistan. Siitä huolimatta ymmärrämme toisiamme. Ymmärrän, vaikken kriittisesti arvioiden ymmärrä mitään. Parasta tilanteissa on, että palaute on välitön. Näen toisesta osapuolesta, miten meillä menee juuri nyt.

Tilanteiden riskikerroin on kohtalainen tai korkea. Jokainen pienikin tervehdys voi muuttua mokaksi. (Päätin kerran puhelun englannin kielen laitoksen yhteistyökumppanin kanssa iloisiin sanoihin “Thanks you!”) Huomaamatta tapahtunut väärinkäsitys ratkaisevassa asiassa voi saattaa minut ja työyhteisön vaikeuksiin. Tilanteiden pieni jännitys nostaa sopivasti stressihormoneja.

Ympäristö muuttuu, kun taidot kasvavat

Parasta monikielisessä työympäristössä on, että jatkuva oppiminen on taattua. Kun taitoni kasvavat, toimintaympäristö reagoi ja muuttuu. Jos huikkaan aamulla työkaverilleni espanjaksi “Kaunis ilma!”, hän alkaa käydä sääkeskustelut kanssani espanjaksi. Kun englannin kielen taustani tulee muiden tietoon, englanninkieliset työtehtävät lisääntyvät.

Kuin pelissä, nousen uusille, haastavimmille tasoille sitä mukaan kuin suoritan alemman tason vaatimukset. Uudet tehtävät ovat jälleen kerran juuri sopivasti omien taitojeni yläpuolella. Yletyn, kun kurotan ja pistän kaikkeni peliin.

Monikielisen vuorovaikutuksen, virtauskokemusten ja hyvinvoinnin yhteys

Soittaako kelloja, does this ring any bells? Kyllä, olen kuvannut tässä tekstissä flow-tilan saavuttamiseen tarvittavia elementtejä. Flow-tila eli virtauskokemus voi syntyä, kun 1) omat taidot riittävät juuri ja juuri vastaamaan tehtävän haasteeseen, 2) riskikerroin on sopivan korkealla, 3) palaute onnistumisesta on välitön ja 4) toimintaympäristö muuttuu taitojen kasvaessa.

Virtauskokemuksen aikana ihminen uppoutuu tehtävään, toiminta ikäänkuin soljuu itsestään. On vahva tunne siitä, että asiat sujuvat. Termin flow loi motivaatiotutkija Csíkszentmihályi. Hänen nimensä opettelu voi altistaa ainakin minut tuohon ajan ja paikan tajun hämärtävään toiminnan tilaan.

Tekstin alussa väitin, että monikielisesti toimiminen edistää hyvinvointiani. Sopivasti haastava ja luovuutta vaativa toiminta synnyttää onnistumisen kokemuksia ja sen myötä hyvänolon tunteita. Helpon tekstin kirjoittaminen itselleni vieraammalla kielellä saattaa tehdä perustylsästä tehtävästä sopivasti haastavan. Pinnistelen, kurottelen ja humpsis, uppoudun työhön. Kun näitä tilanteita ripotellaan viikon jokaiselle päivälle, ei ihme, että kokonaisfiilis työviikosta on positiivinen.

Oman toiminnan monitorointi tauolla

Sanotaan, että flow-tilassa ihmisen itsetietoisuus, oman tekemisen ja olemisen jatkuva monitorointi on hetken tauolla. Miten tämä on mahdollista monikielisessä toiminnassa, sillä kyseessähän on usein sosiaalinen kanssakäyminen, joka nimenomaan altistaa oman toiminnan ja identiteetin kivuliaaseen tarkasteluun?

Väitän, että monikielisten vuorovaikutustilanteiden siunaus on juuri siinä, että oman toiminnan analysoimiselle tai tiedostamiselle ei yksinkertaisesti ole aikaa eikä tilaa, kun kaikki energia ja huomio on toiminnan tavoitteessa: yhteisen ymmärryksen löytämisessä.

…

Olet oikeassa. Monikielinen työpaikka ja itselle vierailla kielillä toimiminen ei aina tuo hyvää oloa vaan voi synnyttää stressiä ja yllättävän ahdistavia tunteita. Kirjoitan niistä kokemuksista myöhemmin blogissani. Jatkan flow-pohdintoja uutiskirjeessäni, jonka voit tilata täältä.

Inspiraation lähteenä:

Liljeström, Ulla. 1983. Nya vindar: 7, Textbok. Helsinki: WSOY.

Löyttyniemi, Raili. 2013. Flow-tila syntyy kun taidot ja tehtävän haastavuus ovat tasapainossa. Yle Oppiminen 28.1.2013. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/01/28/flow-tila-syntyy-kun-taidot-ja-tehtavan-haastavuus-ovat-tasapainossa

Vervaeke, John. 2019. Episode 2: Flow, Metaphor, and the Axial Revolution. Awakening from the Meaning Crisis -luentosarja. https://www.meaningcrisis.co/episode-2-flow-metaphor-and-the-axial-revolution/